Pyhäinpäivän kirkko herätti ajatuksia, joten palaan vielä muutamalla sanalla uskonto-asiaan.
Kerrottakoon aluksi, että olen hyvin ymmärtäväinen ja pyrin aina näkemään asioista eri puolet. Uskon hyvin vahvasti ihmiseen itseensä, ja omaan päätäntävaltaan. En pidä siitä, että koulussa opetetaan uskontoa, enkä siitä että usein Suomessa vauvat automaattisesti kastetaan ja liitetään kirkkoon. Kirkko ja koulu pitäisi erottaa kokonaan, ja uskonnon sijasta kaikille opettaa elämänkatsomustietoa ja yleissivistävänä aineena sen yhteydessä uskontoa. Tosin en ymmärrä sitäkään että Suvivirttä ei saisi laulaa kevätjuhlassa. Se on mielestäni nipotuksen nipotusta.
Ihmettelen, kuinka meillä pidetään automaationa sitä että kirkkoon ilman muuta kuulutaan ja kaikki käyvät rippikoulun. Näin minäkin olen tehnyt: kuulunut kirkkoon, ollut koulussa uskonnontunneilla, käynyt rippikoulun, mennyt jopa naimisiin kirkossa. Samalla usein niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon tavallaan vähätellään. Vaatii edelleen tietynlaista rohkeutta olla kuulumatta kirkkoon.
Itse mietin monesti sitä miksi ihminen tarvitsee Jumalaa? Miksi siihen halutaan uskoa? Kuinka pystyy uskomaan? Pyhäinpäivän kirkossa mietin muutaman kerran että melkoista aivopesua. Henkilökohtaisesti pyrin elämään ja olemaan niin että pystyn seisomaan kaiken sanomani ja tekemäni takana. Vain ja ainoastaan minä olen vastuussa tekemisistäni, ei kukaan muu. Kaikkein vähiten joku kirjallisuudesta tuttu hahmo.
En pysty olemaan osallisena kirkon kaltaisessa instituutiossa, joka perustuu johonkin mihin en usko. En tarvitse pelastajaa. Kuoltuani minua ei tarvitse haudata kirkkomaahan, en kaipaa anteeksiantoa, en siunaamista, en mitään mitä seurakunta pystyisi tarjoamaan. Hautapaikkakaan ei ole ikuinen, vaan aikanaan joku muu haudataan samalle paikalle. Haluan että minut tuhkataan, ja tuhkani saa ripotella vaikka veteen. Muistolaatta hautausmaalla on riittävä jos sellaisen välttämättä haluaa, minä en sitä tarvitse enkä kaipaa.
Aki Kaurismäki on mielestäni sanonut hienosti: "Elämän tarkoitus on hankkia luontoa ja ihmistä kunnoittava henkilökohtainen moraali ja sen jälkeen noudattaa sitä." Näin pyrin tekemään.
