Pyhäinpäivä koittaa. Illalla menemme kirkkoon, jossa luetaan poisnukkuneiden nimien joukossa myös äidin nimi. Äiti oli eläkkeelle jäätyään aktiivinen kirkon toiminnassa ja hän oli kovin pidetty.
Itse en kuulu kirkkoon, en ole kuulunut enää moneen vuoteen. Mietin pitkään eroamista kirkosta, ja lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että en halua kuulua yhteisöön johon en usko. Minulle raamattu edustaa satukirjaa johon on valittu todennäköisesti sen aikaisten korkea-arvoisten miesten toimesta lukemattomista tarinoista parhaat ja sopivimmat jotka saadaan yhdistettyä jonkinlaiseksi jossain määrin uskottavaksi tarinasarjaksi. En pysty uskomaan Jumalaan, ja minulle tuottaa hiukan ongelmia ymmärtää miksi kukaan haluaa uskoa johonkin mitä ei ole olemassa. Tässä maailmassa on tehty ja tehdään jatkuvasti uskomattomia tekoja uskonnon varjolla ja uskonnon oikeutettuna. Kuka haluaa ja pystyy uskomaan Jumalaan ja raamattuun joka oikeuttaa lasten hyväksikäytöt, raiskaukset, sodat, ja ylipäätään toisten ihmisten vahingoittamisen? Naivisti sanottuna uskon mieluummin Joulupukkiin joka haluaa tuottaa iloa ihmisille. Minun silmissäni Jumala ja Joulupukki ovat täsmälleen yhtä totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti