Migreeni on sangen ärsyttävä vaiva. Itselläni on harvoin niin kova päänsärky että en sitä kestä. Usein jomotus on siedettävää mutta harvinaisen sitkeää. Olen alkanut voimaan huonosti migreenissä. Kipu on niin kova että tekisi mieli oksentaa, mutta inhoan sitä vielä enemmän kuin päänsärkyä. Vuosien varrella olen kyllä joutunut oksentamaankin, mutta ne ovat harvinaisempia tapauksia. Nykyään voin pahoin migreenissä lähes joka kerta.
Noin vuosi sitten puhuin lääkärin kanssa mahdollisesti lääkkeen vaihtamisesta. Silloin totesimme että koska kuitenkin pärjään, niin mennään vielä vanhalla lääkkeellä. Nyt tilanne on sellainen, että nykyinen lääke ei enää meinaa auttaa, vaikka otan sitä maksimimäärät ja normaalit särkylääkkeet päälle. Pakko heti alkuviikosta varata lääkäriaika ja saada toinen lääke kokeiluun.
Harva ihminen joka ei itse kärsi migreenistä pystyy ymmärtämään kuinka lamauttava se on. Toisinaan (onneksi hyvin harvoin) pystyy ainoastaan hoippumaan sängyn ja vessan väliä, ottamaan lääkkeitä reilusti ja nukkumaan. Joskus se menee onnellisesti ohi lääkkeiden ottamisella. Jee! Ja joskus se jomottaa sitkeästi otsalohkon takana kolmekin päivää. Migreenikohtaus pilaa koko päivän, pahimmassa tapauksessa kolmekin, ja olo sen jälkeen on voipunut ja kestää aikansa toipua siitä. Tämä siedettävä mutta sitkeä migreeni on ehkä pahin, koska siihen ei lääkkeet auta kunnolla, Särky ei ole lamaannuttava, vaan pystyy tekemään sitä sun tätä koska oikeastaan ei välttämättä heti edes ymmärrä että se on migreeni, vaan tekee ja tekee juttuja ja jossain vaiheessa ymmärtää että kipu yltyykin ja että se on kuin onkin migreeni. Nämä migreenit haluaisin loppumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti