Huvin vuoksi.

Kirjoittaminen ajoittuu näköjään yöhön. :) No, se onkin minulle aina ollut se aika jolloin saan rauhassa tehdä ja tehtyä.

Mainitsin aikaisemmin suuren huvini, kiinteistöjen myynti-ilmoitusten selaamisen. Teen sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Minusta on hauska tehdä jonkinlaisia rajauksia hakuihin esim. hinnan ja/tai huonemäärän mukaan, ja katsoa mitä löytyy. Olen löytänyt näin muutamia äärimmäisen mielenkiintoisia kohteita. Jokin kohde on mielenkiintoinen sisustukseltaan, toinen pohjaratkaisultaan, kolmas sijainniltaan. Sisustuksen suhteen löytää joskus kivoja ideoita, ja mielenkiintoisia ratkaisuja. Suuri joukko on myös niitä, joissa tekisi ihan oikeasti mieli mennä käymään ja oikeasti katsomaan. Tätä en kyllä ole koskaan tehnyt.

Toisinaan ihmettelen kiinteistönvälittäjiä ja heidän työmoraaliaan. Uskoisin olevan sekä myyjän, ostajan että välittäjän etu, että myytävä asunto olisi edes jossain määrin edustavassa kunnossa. Joskus näkee sellaisia asuntoja (usein selkeästi vanhojen ihmisten) että on pakko ihmetellä saako niitä koskaan myydyiksi. Kiinteistövälittäjänä en laittaisi koskaan asuntoa sellaisessa kunnossa markkinoille, tai julkaisisi ainuttakaan kuvaa asunnosta joka hukkuu tavarapaljouteen ja jossa on näkyvissä vain kapeat käytävät joita pitkin kulkea. Puistattavaa. Tosin ei kaikkien asuntojen tarvitse näyttää Teuvo Lomanin stailaamilta ja kiinteistökuningatar Kaisan myymiltä, mutta jotain ammattiylpeyttä voisi jokaisella välittäjällä olla.

Kaikkein mielenkiintoisimpia tapauksia on ehdottomasti lähes autiotiloihin verrattavat kohteet. Ne, jotka ovat aikaa nähneet, ja ovat ikään kuin tyhjiä tauluja villiintyneine pihoineen. Näissä on tietyt raamit olemassa, mutta itse saisi kuitenkin päättää mitä tehdä ja miten tehdä. Olisi ihan supermielenkiintoista päästä näihin kohteisiin ja niiden pihoille, ties mitä sieltä löytyisi!

Törmäsinpä tässä jokin aika sitten myös nuoruuden kodin myynti-ilmoitukseen. Olipa hauska katsoa kuvista taloa jonka rakentamisen muistan niin hyvin, ja josta itse muutin kerrostaloon, ensimmäiseen omaan vuokra-asuntooni. Niistä ajoista talo oli kokenut monta muutosta uusien omistajien toimesta. Tiedän vanhempieni käyneen talossa sen jälkeen kun sen myivät, mutta eivät hekään moneen moneen vuoteen. Minä en taloon ole astunut sen jälkeen kun se myytiin. Muistan myös yhden kohteen jota kävimme vanhempieni kanssa katsomassa ennen kuin päätyivät uuden kodin rakentamiseen. Pohjaratkaisultaan ko. talo oli sangen mielenkiintoinen ja hyvin epätavallinen. Pihassa oli iso lampi jossa olisi voinut uida, mutta rakennus itsessään oli turhan eksoottinen vanhemmilleni. Vähän aikaa sitten törmäsin myös tämän kohteen myynti-ilmoitukseen, ja olipa se muuttunut värityksiltään edullisempaan suuntaan, sekä sisä- että ulkopuolelta! Uudet omistajat olivat tehneet sinne kyllä valtavan työn, mutta se on kannattanut!